Nostemestari Heikki Peltola
0400 602404
Yhteystiedot/käyntikortti
Nostemestarin blogi |
Vuoden lopulla minulla on ollut tapana listata kuluneen vuoden kohokohdat. Tälläkin kertaa niitä oli monta, mutta toki "Yhtenä" -kirjan julkistaminen elokuussa on jäi mieleen. Julkkariin Marskissa tuli yli sata ihanaa ystävääni paikalle ja teki tunnelman, jonka jokainen saattoi aistia.
Kirjan saama vastaanotto on ollut lähestulkoon ylitsevuotavaa. Monet ovat sanoneet pitävänsä tätä uusinta parhaana kuudesta kirjastani. Yritän yleensä vältellä asioiden järjestykseen laittamista, kaikista muistakin olen tykännyt ja sydänverellä ne tehnyt, mutta on tämä parhaana pitäminen jotenkin helppo hyväksyä. Neljä vuotta kirjaa kirjoitin enkä lopettanut ennen kuin tuli valmista.
Kirjasta on kohta myyty kaksi painosta, mutta siitä kyllä yllätyin, miten vähän opus on saanut mediajulkisuutta. Viidestä aiemmasta teoksestani on 30-50 merkintää, tästä vain muutama.
Vuoden aikana sain kuulla ällistyttävän monta kertaa, että pitämäni luento oli "paras koskaan kuulemani". Ehkä kommentti johtui siitä, että olen uskaltanut aikaisempaa rohkeammin käyttää hyvin henkilökohtaisia tarinoita esimerkkeinä. Ennenkin olen niin tehnyt, mutta olen mennyt astetta pitemmälle. Tämä ei ole temppu, jolla yritän manipuloida kuulijoita vaan iän karttuessa oppii oikeasti arvostamaan sitä mitä elämä tuo ja tarjoaa.
Kirjani monia uusia sanoja on myös kiitelty. Erityisesti pidän itse alimielisyyden käsitteestä ja siihen liittämästäni ydinajatuksesta: itseään vähättelevä ihminen on vakava este hyvälle yhteistyölle. Ylimieliset ovat ikäviä, mutta ryhmän tulosten takia huomio kannattaa siis kiinnittää alimielisiin.
Muita keskeisiä apukäsitteitä yhteistyön ymmärtämisessä ovat mm. kolluusio (yhteinen harha eli kollektiivinen illuusio), kolmet aivot, kuuma ryhmä, me-mieli vs. minä-mieli, pelivara, pomokratia, pään päivittäminen, ryhmävirtaus, suoran kokemisen tila ja viiden miksin menetelmä.
Vuoden aikana olen saanut havaita, että yhteistyön teema tajutaan kyllä tärkeäksi, mutta ihan selvää ei ole se, mitä asian hyväksi voisi käytännössä tehdä. Itse lähden siitä, että avoin dialogi on avain, jolla ihmiset saadaan toimimaan yhtenä. Tärkeintä on kysyä ja antaa ihmisten vastata. Tietoa ylikorostetaan ja kuuntelemista aliarvostetaan. Hyvä tahto ei riitä, mutta se auttaa.
Kiitän lämpimästi tästä vuodesta ja toivotan hyvää yhtenä tekemisen vuotta 2012.
16.10.2011
Olipa huikea päivä Bodomin kartanossa perjantaina. Lataus+ -työpajan pilotti oli syväsukellus kirjani teemoihin, yhtenä tekemiseen. Käytiin hienoja keskusteluja rauhoittavassa ympäristössä tärkeästä teemasta, voisiko olla hohdokkaampaa tapaa viettää päivää. Seuraava sessio on kuukauden päästä, maanantaina 14.11, sama paikka ja uusi ryhmä. MAHtavaa!
Edellisen päivän vietin ihan toisenlaisessa kuviossa. Pidin juhlapuheen 100-vuotiaan yrityksen juhlassa. Vartin puhe piti tavoistani poiketen kirjoittaa paperille, koska aikaa oli vähän ja paljon piti ehtiä sanoa. Lisäksi pidin saman puheen kahteen kertaan.
Perehdyin puhetta varten yrityksen historiaan ja niin kuin jokaisen yrityksen elämässä, vuodet eivät ole veljeksiä. Välillä mennään miinuksella ja tulot ovat tiukalla, välillä rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Suurinta viisautta on kestää molemmat. Yhteistyötä tarvitaan erityisesti kriiseistä selviämiseen. Vaikeuksia kohdatessa kysytään, mihin yrityksessä ihan oikeasti uskotaan.
Kohta 40 vuotta yrityselämää katselleena sanoisin, että ihmisissä on yrityksen ainoa turva. Raha kassassa tai omistetut kiinteistöt eivät merkitse yhtään mitään, jos ihmiset eivät osaa tai halua toimia yhdessä ja yhtenä.
Sadan vuoden taivalta juhlineessa vireässä vanhuksessa on ollut neljä eri tavalla karismaattista johtajaa, mutta kaikkina aikoina sitä on ohjannut yksi arvo ylitse muiden: ihmisistä pidetään huolta. Kun ihmisiä ei hylätä huonoina aikoina, he kyllä palkitsevat tämän hyvinä vuosina. Usein harhaanjohtavasti sanotaan, että henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara. Ei se ihan näin ole. Eivät ihmiset ole yrityksen omaisuutta, vaan yritys on ihmisten armoilla ja vain sitä miksi ihmiset sen tekevät. Joka tämän ymmärtää, johtaa ihmisiä niin kuin ihmisiä kuuluu kohdella. Heitä kuunnellaan ja kunnioitetaan, heille annetaan valtuuksia ja palkitaan ansioidensa mukaan.
Lauantaisin on Maikkarilla esitetty hienoja yrityksiä sarjassa "Suomalainen sisutarina". Eilen oli vuorossa Katri Antell Oy Oulusta. Katsokaa ihmeessä millaisia yrityksiä ja upeita johtajia Suomessa onkaan! Hyvässä yrityksessä jokainen pääsee käyttämään kykyjään ja näyttämään mitä osaa. Miksi ei kaikissa?
6.9.2011
Varasin eilen Bodomin kartanosta Espoosta salin lokakuun perjantaiksi 14.10. työpajalle, jossa on tarkoitus syventää kirjani käsitteitä ja osallistuja voi soveltaa niitä omaan agendaansa. Teemana on yhtenä tekeminen ja sen oleellinen tekijä: lataus. Siitä tulee työpajan nimi Lataus+.
Samansisältöistä päivää olen lupautunut vetämään syksyllä työporukoille. Teema on iso ja haasteellinen, mutta innostava. Ja tulokset tulevat ällistyttävän nopeasti. Lataus leviää ihmiseltä toiselle ja tuntuu pään lisäksi kehossa.
Ohjaajalle päivä on palkitseva, koska teema tempaa ihmiset mukaansa. Yhdessä tekeminen on ihmisille luontainen tapa toimia. Sitä ei sinänsä tarvitse kenellekään opettaa tai oppia, riittää kun ryhmässä toimiessaan säätää egonsa tasolle, jossa kaikilla on tarpeeksi tilaa toimia ja käyttää taitojaan.
Useimmissa ryhmissä ongelma eivät ole itseään täynnä olevat vaan itseään ja kykyjään vähättelevät ihmiset. Tulokset paranevat, kun nämä alimieliset saadaan täysillä mukaan!
Johto-ajatuksenani työpajassa on, että tekemisellä pitää olla tarkoitus, pointti. Tarkoitus ei kuitenkaan ole pelkästään syy tehdä jotakin, se on sisäistä voimaa, joka saa jopa mahdottomatkin asiat tapahtumaan. Kun sisällä on tämä voima, ei asioita tee pelkkien tulosten tähden vaan siksi, että ne tulee ja haluaa tehdä.
Tarkoitus ei yksin riitä. Lisäksi tarvitaan systeemi ja ihmiset, jotka toteuttavat sen. Jos alkaa muuttaa asioita ymmärtämättä systeemiä ja ihmisiä, päätyy sekasortoon. Kun yrittää ymmärtää systeemiä ja ihmisiä, huomaa miten monimutkaisia molemmat ovat.
Yhtenä tekeminen lähtee halusta ymmärtää monimutkaisia asioita ja toimia niin, että syntyy se mitä halutaan saada aikaan. Usein syntyy sellaista, mitä kukaan ei halua. Tähän haasteeseen tartumme lokakuussa Bodomin kartanossa.
1.9.2011
Laitoin eilen muutamia kuvia kirjan julkistuksesta. Kuvia voi käydä katselemassa myös Facebookissa. Olen niin kiitollinen, miten monet tulivat paikalle ja tekivät nostattavan tunnelman. Palautetta tulvii ja kauppa käy. Toinen painos on jo koneissa, sillä eka myytiin alle viikossa.
26.8.2011
Ei tullut arki eilenkään. Kymmenet ihmiset hehkuttivat Marskin tilaisuutta, sen tunnelmaa, henkeä ja tärkeätä viestiä. Vastasin eräälle hehkuttajalle, että tyhjässä salissa ei ollut mitään erityistä, ihmiset sen hengen saliin toivat.
Kerroin puheeni alussa, että heräsin yöllä puoli kolmelta ja tunsin olevani viestinviejä. Olen juuri oman osuuteni lopussa ja annan kapulan isolle joukolle ihmisiä. Nyt voin sanoa, että enne toteutui ja kapula on nyt hyvissä käsissä.
Hienoja kiteytyksiä kirjasta olen jo ehtinyt saada. Laitan joitakin katsottavaksenne. Käypä kurkkaamassa.
25.8.2011
Eilisen illan tulen aina muistamaan. 120 ihmistä osallistui kirjani julkistamisjuhlaan Marskissa. Pidin puheen, jossa kerroin kirjan synnystä ja sisällöstä. Harvoin saa esiintyä niin otolliselle yleisölle. Olen mykistynyt ja kiitollinen. Nyt on hyvin.
22.8.2011
Viikonloppuna yritin vähän irrottautua kirjakiireistä ja onnistuinkin: maalasin maalla liiteriä, ajoin nurmikkoa, siirtelin halkoja ja pelasin Nintendoa. Sähköpostit kuitenkin muistuttivat mitä on edessä.
Nyt olen valmis uuteen viikkoon. Tänään on yksi palaveri ja pressitiedote lähtee maailmalle.
Keräsin 132 sitaattia kirjasta ja Esan mahtavan esipuheen. "Miksi anteliaisuus, kannustavuus, arvonanto, kiitollisuus ja ilonpito koetaan asiaankuulumattomiksi työn ympäristössä? Miksi positiivisuus on negatiivista? Miksi työ ei organisoidu ihmisissä olevien kätkettyjen voimavarojen vapautukseksi yhteisen hyvän eteen? On tullut aika räjäyttää tekevä ja toimiva, iloitseva ihminen esiin näennäisnäppäryyksien ja latistavien järjestelmämääreitten alta."
Kirjassani on kyse ajattelun vapauttamisesta, mutta myös ajattelusta vapautumisesta. On opittava kohtaamaan toinen ihminen suoraan, ilman mielikuvia. Silloin tapahtuu jotakin aivan ihmeellistä. Ihmiset eivät toimi yhdessä, vaan yhtenä.
Kolme kirjaa, jotka isosti vaikuttivat kirjaani olivat Sengen ja kumppanien Presence, Marcumin ja Smithin Egonomics ja Robert Cooperin The Other 90 %. Sengen kirjassa rohkaistaan hahmottamaan asioita syvemmin, Egonomicsissa säätämään egoa ja Cooper käyttämään kaikkia kolmea aivoa. Päässä olevilla aivoilla ei Cooperin mukaan pääse kovin pitkälle itsensä ja toisten ymmärtämisessä.
Laskin, että 36 kirjaa on isosti muokannut omia käsityksiäni yhteistyöstä ja esittelen teokset ja niiden keskeiset ajatukset kirjani lopussa. Johtopäätökseni on, että oleellista on olla avoimin mielin ja sydämin liikkeellä. Se on yhteistyön tärkein ehto ja oikotie yhtenä tekemiseen. Helposti jäämme jumiin johonkin ajatukseen ja lakkaamme ymmärtämästä toisia.
Tärkeä havainto oli sekin, että yhteistyö on ihmiselle luontaista, sitä ei tarvitse opetella. Meidän pitää kylläkin poisoppia huono tapamme eristää itsemme ja kuvitella olevamme jotenkin erityisen erityisiä. Yhteistyö sujuu, kun ihmiset ovat oppimisen tilassa. Vaikeudet alkavat, kun jokainen on oikeassa eikä kukaan anna periksi.
16.8.2011
H-hetki lähestyy. Nyt alkaa kutkuttaa mukavasti. Pohdiskelen kovasti, mitä sanon julkkarissa ensi viikon keskiviikkona. Pulmani on, miten tiivistää kirjan keskeiset asiat varttiin tai puoleen tuntiin, kun päiväkin hurahtaa tämän teeman kanssa helposti.
Kirjassani tulin siihen tulokseen, että yhteistyö on vajaasti hyödynnetty voima. Liian monet tekevät yhteistyötä ego edellä ja tämä estää tämän voiman vapautumisen sillä seurauksella, että kaikki kärsivät ja tullaan tuottaneeksi sellaista pahaa, mitä kukaan ei tahdo tuottaa.
Yhteistyön voima saadaan vapautettua ja täyteen hyötykäyttöön vain silloin, kun ihmisillä on yhteinen tahto. Kun joukko ihmisiä haluaa samaa asiaa, syntyy ihmeitä tuottava lataus ja tuotetaan sellaista, joka ylittää kaikkien odotukset.
Tarkoitus yhdistää ihmiset. Kaikessa tekemisessä pitää olla tarkoitus. Usein kuvitellaan, että tarkoitus on sana tai lause tai vastaus kysymykseen miksi. Ei ei, se on tunne. Se on sitä, että jotakin haluaa niin, että alkaa toimia, koska ei voi olla toimimatta. Tunteesta syntyy liikettä. Tunne on voimaa, joka raivaa esteet tieltä.
Kun tarkoitus on kirkas, ihmiset eivät kysele miksi, vaan toimivat niin kuin sydän sanoo. Ja kun tässä tarkoituksen täyttämässä tilassa on monta sydäntä, tuotetaan ihmeitä.
Yhteistyö koetaan usein haasteelliseksi. Tämä on totta, mutta ihminen on tarkoitettu toimimaan yhdessä. Emme tule toimeen ilman toisia. Itsekkyys on opittua ja poisopittavissa. Se on väärinkäsitys. Kaikki hyvä tehdään yhdessä.
Ikävä kyllä ihmisen logiikka menee vähän niin, että onnistuessa ansion ottaa mielellään itselleen ja epäonnistuessa syyttää muita. Ja olemme virittyneet helpommin huomaamaan epäkohdat kuin hyvän, jota maailmassa on yllin kyllin. Emme edes huomaa kun asiat sujuvat, mutta heti kun jokin menee pieleen, etsimme syitä ja syyllisiä.
Onneksemme ihmisellä on luontainen taito toimia yhdessä. Tutkimusten mukaan ratkaisevaa on, kykeneekö empatiaan vai ei. Kun tunne-elämä kapenee, ihminen ei pysty eläytymään toisten tunteisiin ja alkaa elää omien tunnetilojensa armoilla. Kun osaa kuunnella toisia ja haluaa heitä ymmärtää, osaa suhteuttaa oman tekemisensä toisiin. Tästä syntyy yhteistyön ylevin muoto, jota kirjassani kutsun yhtenä tekemiseksi.
9.8.2011
Kesälaitumilta palattu ja "juokseminen" alkaa huomenna, kun hyppään junaan ja menen kohti Kalajokea.
Syksy alkaa erityisen juhlavasti 24.8. kuudennen kirjani julkistamisella. Eilen lähti kutsuja ja sähköposti kilisi koko päivän vastauksia. On minulla innostavia ystäviä!
Olen kirjoittanut kirjaa kolme vuotta, mutta aineistoa olen kerännyt yli 30 vuotta, josta 14 kokoaikaisesti. Teema on vaikea, mutta tärkeä: miten ihmiset tulisivat toimeen keskenään. Lähestyn teemaa yksilön näkökulmasta. Yleensä yhteistyöstä puhutaan ongelmana, mutta minä näen asian toisin: se on valtava mahdollisuus, vajaakäytössä suorastaan. Pienellä ajatusten tarkistamisella yhteistyöhön tulee uutta latausta ja se näkyy nopeasti tuloksissa.
Jouduin kehittämään kirjaa varten monia termejä. Palaan niihin pitkin syksyä, tässä yhteydessä mainitsen vain sanan alimielinen. Se tuli mieleen ilmiöstä, jonka olen havainnut työpaikoilla: moni aliarvioi itseään. Tällä on dramaattiset seuraukset maailmassa, jossa kuka tahansa voi kaataa tai ainakin horjuttaa isojakin systeemejä.
Soitin Kielitoimistoon ja kysyin, onko tällaista sanaa suomen kielessä. Ei ole, mutta nyt on, minulle sanottiin. Termi on kuvaava ja tarpeellinen, ylimielisen vastakohta.
Kirjan keskeinen termi on lataus, jossa minusta kiteytyy yhdessä tekemisen ylväs ydin. Millainen on ryhmän lataus, sellaisia ovat tulokset! Lataus edellyttää, että ryhmässä suvaitaan erilaisuutta, kaikkia ei suitsita kulkemaan samaan suuntaan. Jokaisen pitää uskaltaa sanoa mitä ajattelee. Pitää olla turvallista olla eri mieltä. Se on vahvan ryhmän ehto numero yksi!
Toinen ehto on, että ihmiset sisäistävät tekemisen tarkoituksen. Tarkoitus ei ole sana, vaan tunne. Tarkoitus on voima, joka saa asiat tuntumaan mielekkäiltä.
Kolmas ehto on, että ihmiset ovat valmiit säätämään egonsa toimiessaan yhdessä. Ei liikaa, mutta ei myöskään liian vähän: ei saa olla ylimielinen eikä alimielinen! Sopiva määrä on silloin, kun ihmiset kuuntelevat toisiaan ja ottavat opiksi, mutta tarvittaessa pitävät puolensa. Tämä onnistuu vain tilanteessa, jossa tarkoitus jaetaan eli koetaan yhdessä.