ESIPUHE
Esa Saarinen
"Työ on tehtävä joukolla, kilvan ja iloisella mielellä.”
Näin aloittaa akateemikko Kustaa Vilkuna teoksensa Työ ja ilonpito vuonna 1946.
Se on kirja, johon palaan toistuvasti. Vilkunan kansatieteellinen, näkemyksellisesti välkehtivä
ja voimaannuttava kuvaus sykkii kunnioituksen ja innoituksen henkeä suomalaista työtä kohtaan.
Hän maalaa värein ja kuvastoin, jotka löydän Heikki Peltolan käsillä olevasta voimateoksesta,
ihmisen ja työn arvonannon tinkimättömän ja elähdyttävän hengen.
Yhtenä kiteyttää sanoiksi sen, mistä työssä on pohjimmiltaan kyse: hyvän tekemisestä toisillemme,
hyvän elämän luomisesta työn kautta.
Kyse on tavasta hahmottaa, mistä on kysymys. Ihmisen voivat toimia "joukolla ja iloisella mielellä",
kuten Vilkuna sanoo. Tai olla niin tekemättä, olla luomatta toisilleen ”hohtoa ja nostetta”,
kuten Heikki sanoo. On surullinen tosiasia, että Vilkunan vision vastaisesti työelämässä usein tyydymme
valjuihin versioihin itsestämme ja liu'umme laimeuksien lukkoihin. Ylärekisterin innostusvaihtoehtojen
sijasta työelämän käytännöt ajautuvat uomakipitykseksi alarekisterin ehdoin ja ilman syvempää mieltä.
Miksi anteliaisuus, kannustavuus, arvonanto, kiitollisuus ja ilonpito koetaan asiaankuulumattomiksi
työn ympäristössä? Miksi positiivisuus on negatiivista? Miksi työ ei organisoidu ihmisissä olevien
kätkettyjen voimavarojen vapautukseksi yhteisen hyvän eteen? Tähän kysymykseen Heikki
luo valokeilan, jonka kirkkaus avaa kevään.
Heikin tekstin vetävä tyyli sekä hänen otteensa rento vauhdikkuus ja asiantuntevuus saavat tosiasiat
lentoon ja näkemykset elämään. Oivallukset sinkoilevat maaleihinsa ilman tärkeilyn häivää.
Tämä kirja on raikkaan rohkaiseva, realistisen optimistinen taisteluhuuto ja analyysi uudistushakuisesti
virittyneen työelämän puolesta. Se on ihmisuskoisen työn vapauttavan ylevöittävä manifesti.
Heikki osoittaa oman mielen johtamisen valtavan vipuvoiman. Hän tuo esiin, miksi on perustavan tärkeää
toimia joukolla eli yhtenä (Heikin sanoin), kilvan eli hyvään pyrkien ja iloisella mielellä eli innostuneella latauksella.
Se tarvitaan tulosten tähden, mutta ei pelkän taloudellisen tuloksen tähden, vaan ylevämmän elämisen tähden,
ihmisenä olemisen tähden. Meidän tulee elää toistemme rinnalla, toisiamme tukien, mutta myös toisilta voimaa saaden,
toisten kantamina kohti parasta meissä.
Itse uskon, että useimmat ihmiset haluavat tehdä hyvää työtä, synnyttää onnellista elämää itselleen ja muille.
Ihmiset haluavat luoda omaa tulevaisuuttaan rakkaittensa ja kanssakumppaniensa kanssa.
Tämän myönteisen energian jäsentäminen, sen elävöittävä esiin hahmottaminen ja käyttöön vapauttaminen
on oman työni tarkoitus. Se on positiivista arjen filosofiaa, joka uskoo, että yrityksen etu on vahvistaa
ihmisten kykyä tuottaa työssään onnellista elämää itselleen ja toisille.
Työelämän kova-arvoiset ja hyiset tuulet kuitenkin ruoskivat ihmisiä erilleen toisistaan, usein myös toisiaan vastaan.
Järjestelmän ottaessa yliotteen ihminen välineellistyy. Arvokas elämä edellyttää kuitenkin enemmän kuin
hikistä kipitystä jatkuvasti karkaavien tulostavoitteiden perässä. Tarvitaan merkitystä, välittämistä,
kuten Heikin ohella toinen oman ajan Suomen keskeinen ihmisuskoinen työajattelija, Pekka Himanen, on tähdentänyt
– jos todella halutaan saada jotakin kunnollista aikaan. On lopulta pelkkää tervettä järkeä todeta, että
kestävästi komea tulos ei ole mahdollista ihmisiä kaventamalla. Pakko, pelko ja pompotus voivat lyhyellä tähtäyksellä
tuottaa hyvääkin tulosta, pitkällä tähtäyksellä eivät.
Inhimillisyys on tuotantovoima, arjen onnen avain, joka kannattaa aktivoida. Kun ihmisten ymmärrys toisiaan kohtaan
tunnetasolla syvenee, yhteistyö alkaa luistaa paremmin – usein maagisesti paremmin. Kun riittävän monissa ihmisissä
käynnistyy riittävän vahvana samansuuntaisten, keskinäisvahvistavien myönteisyysvoimien yläkierre, ihmeitten tie avautuu.
Se tie ei ole utopiaa, vaan faktaperusteisesti hahmottuva uudistumislinja, jota on tutkittu tieteen menetelmin.
Perusteet ovat kokemuksessa ja käytännössä, siinä mitä tapahtuu todella. Tämä kirja kiteyttää kristallisesti
keskeisimmät läpimurrot, jotka on tehty uudistettaessa työtä ja johtamista ihmisuskoiseen suuntaan.
Kirja kertoo älystä, jota siinä työssä tarvitaan: sosiaalisesta älystä, joka auttaa ihmisten välisten
voimien ymmärtämisessä, systeemiälystä, jota tarvitaan kokonaisuuksien hahmottamisessa sekä
henkiälystä, jonka kautta mielekkyyden kokeminen nousee sille kuuluvaan arvoon.
Kun julkaisimme Ensio Miettisen kanssa kirjan Muutostekijä reilu kaksikymmentä vuotta sitten,
eräs huomattava suomalainen teollisuusjohtaja totesi, että ilman uudistumista kirjan kuvaaman
ihmisuskoisen johtamisen ja työkuvan suuntaan olemme turmion tiellä.
Yllättäen kirjastamme kuitenkin tuli pienimuotoinen bestseller. Samalla lähti liikkeelle oma työni organisaatioita
valmentavana filosofina saaden kaikupohjaa varsinkin osana Nokian ihmeen ajan superlatiivista nousua.
Omalta kannaltani katsoen Nokian Dream Team -kauden toimintatapa oli perusteissaan täysin suomalainen
ja nojautui sille hengen filosofialle, jonka nostattamisesta ja vaalimisesta on pysyvästi kysymys.
Sillä kuten J.K. Paasikivi kerran totesi, "institutsionit" vieraantuvat ihmisistä. On löydettävä uudelleen henki,
jota Kustaa Vilkuna kuvaa ja Muutostekijä kuvasi: ihmisen hengen ja yhteistyön innoittava ja iloitseva,
uudistumiskykyinen laulu suomalaisen tulevaisuuden hyväksi.
On tullut aika jälleen räjäyttää tekevä ja toimiva, iloitseva ihminen esiin näennäisnäppäryyksien ja
latistavien järjestelmämääreitten alta.
Heikki Peltola näyttää suunnan.
Kesällä 2011
Esa Saarinen
filosofi